Bulevardi 21

Lasi Saarinen sai kunnian modernisoida julkisivua ja samalla tehdä siitä sekä energiatehokkaamman, että äänieristetymmän.

Rakennus vaurioitui toisen maailmansodan pommituksissa niin pahoin, että se päätettiin

purkaa vuonna 1949. Vuonna 1961 valmistuneen uudisrakennuksen ulkomuotoa on

kritisoitu välillä rajustikin, sillä toimistotalo poikkeaa jyrkästi naapureistaan, jotka ovat

säilyneet lähes 1900-luvun alun ulkoasussaan. Rakennus edustaa kuitenkin urbaania

arkkitehtuuria, ja sen julkisivu on rakennettu kuparista, lasista ja punatiilistä.

Katutason ikkunapintoja suurennettiin valtavasti ja puolestaan ikkunapuitteita

pienennettiin samassa suhteessa. Uusien ikkunaruutujen koon ollessa 3x2,6 metriä,

voi jokainen ymmärtää niihin kohdistuvien viranomaismääräysten olevan

vaativat. Samalla haluttiin huikeasti lisää äänieristyvyyttä sekä energiatehokkuutta.

Lasi on siinäkin mielessä kiitollinen rakennusmateriaali, että se suoriutuu kaikista

vaatimuksista kohtuullisen helposti, kunhan suunnittelu ja työ tehdään osaavissa

käsissä. Koska lasilla on arkkitehtuurissa yhä merkittävämpi rooli, on myös lasin

energiaominaisuuksilla ja vaatimuksilla uudet standardit. Katutason suuret ikkunapinnat asettavat jo pelkän tungoskuormamääräysten valossa haastetta, eikä lähes minimaalisen

pienet ikkunapuitteet ainakaan maalaisjärjellä epäiltynä edesauta asiaa.

Vilkasliikenteisen kadun tuottama ääni haluttiin eristää ulkopuolelle, valon taas tulvivan suurista ikkunoista sisälle ja energiatehokkuus haluttiin huippuunsa. Kiinteistössä työskentelevien haastattelun perusteella nämä kaikki toteutuivat. Vaikka ikkunapinta-ala kasvoi kolmanneksen, kasvoi energiatehokkuus huomattavasti, rakennuksen kiinteistönhuollosta kerrotaan.